lauantai 21. heinäkuuta 2012

Purje- tilkkutyö: tikkauksen esivalmistelua


Purje -tilkkutyöni on edennyt pikkuhiljaa. Palat ovat liittyneet toisiinsa ja tilkkurivit yhdistyneet pinnaksi. Olen harsinut peiton ja seuraavaksi tikkaan ompelukoneellani sitä auringon paisteessa pihallamme mustikankeruu reissujen välissä -ainakin toivon niin.





Ensin siis yhdistyivät kolmiot, sitten syntyneistä suorakaiteista rivit ja lopulta yhtenäinen tilkkupinta. Ja muistutan taas kerran huolellisesta silityksestä!!!! Tilkkupinnan jaoin tälläkertaa kahteen osaan eli peitto on tikkausvaiheessa keskeltä poikki. Kappaleet yhdistetaan tikkauksen lopuksi ja taustakangas ommellaan käsin pienin piilopistoin saumastaan kiinni.


Harsin upeassa maalaismaisemassa (lapsemme kummin kesäparatiisissa Kihniöllä) peiton tilkkupinnan, puuvillavanun ja pohjakankaan kiinni toisiinsa. Pistoina käytin n. 1 cm pituisia etupistoja eli niitä perinteisiä harsinpistoja. Peiton tilkkuja tuli ommletua kerralla puolihuomaamatta sen verran, että työstin niistä toisenkin peiton (tai nyt vasta tilkkupinnan tähän toiseen peittoon). Tähän toiseen peittoon palastelin kolmiotilkut pinoa ja leikkaa -tekniikalla. Esittelen tekniikan teille kunhan tässä muilta kesäpuuhiltani ehdin. Ja myös se perinteinen pikakolmiotekniikka on tulossa vaihevaiheelta esiteltäväksi syksymmällä.



Tämä harsintatyövaihe on monien tilkkuilijoiden mielestä se tylsin vaihe tilkkutöiden valmistamisessa. Moni käyttääkin nuppineuloja tai hakaneuloja kangaskerrosten kiinnittämiseksi. Minä suosin harsintaa. Se  tekee peitosta tukevan käsitellä eikä neulat pistele sormiin tai kankaaseen reikiä. Minusta tämä on tilkkutyön parhaita vaiheita. Työ pysyy koossa ja näyttää jo täkiltä. Ja nyt mielikuvitys voi alkaa lentämään tikkausmallien suhteen.


Äidin harsiessa pienet tekstiilisuunnittelijamme työstivät omia tilkkutäkkiluonnoksiaan. Tokaluokkalaisemme (joka kuvaushetkellä juoksi jalkapallon perässä pikkuserkkujensa kanssa) työsti muuten jo aika hienoja tilkkutyömallineita äidille. Myy kuulemma niitä 1 € kpl. Business -hajua ihan selvästi ; o). Pitäsiköhän äidin ottaa pojasta mallia, jotta tämä blogiharrastuskin muuttuisi tuottoisammaksi?

2 kommenttia:

  1. Kaunis tilkkupinta. Minäkin kerään mieheni paitoja ja jonain kauniina päivänä tekaisen niistä tilkkupeiton. Heh, helpommin sanottu kuin tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!

      Nämäkin paitakankaat odottivat saksia kaapissani kuutisen vuotta, joten kyllä täälläkin välillä hommat seisoo ;o). Siksi kai valitsinkin nyt ison blokin, jotta paitapeitto valmistuisi viimein.

      Ollaan oltu tänä kesänä paljon järvien ja meren rannoilla, joten fiilikset peiton kuosia kohtaa on nyt tosi lämpimät. Sitä tehdessä on ihana muistella leppoisia kesäpäiviä ja lokkien krääkkynää.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!