perjantai 18. syyskuuta 2015

Lukutoukat ja pieni esikoiskirjailija


Meidän perheestämme jokainen nauttii lukemisesta. Olen alkanut lukea jokaiselle lapsellemme kolmen kuukauden iästä kirjoja. Ensin luin pari kuukautta samaa luukkukuvallista Puppe-kirjaa ja sitten lisäsin aina uuden Puppe-kirjan viikossa. Sitten tuli Maisa -kirjat jne. Puolivuotiaasta luin lapsille aina milloin missäkin ja erityisesti potalla. Lieneekö tämän syytä, meillä kaikki lapset oppivat nopeasti vaipattomisksi, kun potalla vietettiin niin paljon aikaa. Lapset konttasivat sinne itsekin kun halusivat äidin lähelleen.


Nykyäänkin meillä luetaan. Yhdessä ja yksin. Vessassa, sohvalla, sängyllä ja lattialla. Aamulla, päivällä ja illalla. Automatkoilla kuunnellaan äänikirjoja ja elokuvina katsellaan luettuja kirjaklassikoita.



Kirjapinoja löytyy kodistamme kaikkialta. Meihin uppoavat niin dekkarit kuin runokirjat. Niin sadut kuin historialliset elämäkerratkin. Niin vitsit kuin tietokirjatkin.








Suomessa ollaan tällä hetkellä kovasti huolissaan (huonon taloustilanteen ohella) lasten lukutaidon huonontumisesta. Lapset eivät enää lue. Eivät ymmärrä lukemaansa. Eivätkä osaa tuottaa sujuvaa tekstiä. Olen super onnellinen, että me olemme saaneet lapsemme nauttimaan kirjallisuudesta. Meillä tätä huolta ei ole. Päin vastoin meillä meinataan myöhästyä koulusta aamuisin, kun hyvä kirja on juuri jännimmässä kohdassa, eikä sitä malteta lopettaa.



Monet syyttävät lasten lukemattomuudesta nykyistä tietokonepelikulttuuria, joka nielaiseen lasten ajankäytöstä suuren osan. Meilläkin lapset pelaavat myös aikaa nieleviä pikselipelejä, mutta silti lapset lukevat hirvittäviä määriä kirjoja viikossa, jopa tuhansia sivuja kuukaudessa. Uskon enemmän itse, että lukemiskulttuuri on hukassa myös lasten ja nuorten vanhemmilta eli niiltä lähimmiltä esimerkeiltä. Kirjat ja rauhallinen mielikuvitusmaailman ruokkiminen jää kiireen ja eestaas söheltämisen jalkoihin. Ei osata enää rauhoittua. Ei osata enää olla jouten. Ei osata enää uskaltaa heittäytyä oman mielikuvituksen maailmaan. Ei ymmärretä kuinka paljon maailmaan mahtuu erilaista jokaisen kiinnostuksenkohteisiin sopivaa kirjallisuutta. Kirja on ilo. Kirja on matka.







Meillä pojat oppivat lukemaan sujuvasti vähän ennen esikoulua. Tytär neljän vanhana. Mieheni oppi lukemaan ensimmäisellä luokalla. Minä itse opin lukemaan sujuvasti vasta toisen luokan lopulla. Ja kun sen taidon viimein opin, innostuin niin, että lähes asuin kirjastossa iltapäivät koulunjälkeen. Tästä kertoo myös uusin nukketetatterini "Kirjastoretki".




Toissapäivänä tyttäremme ilmoitti aamutuimaan tulevansa isona kirjailijaksi. Hän käveli tietokoneelle ja alkoi kirjoittaa tarinaa pupuista ja koiranpennusta. Tarinasta tuli ihastuttava. Korjasin lauseasuun ja juoneen puuttumatta tarinan kirjoitusvirheet ja kehoitin tytärtä vielä hiukan värittämään tarinaa adjektiiveilla. Kun tarina oli valmis etsimme yhdessä googlen kuvahausta kuvat tarinaan ja printtasimme sen.



























Kun pienelle esikoiskirjailijalle selvisi, ettei toisten kuvia voi käyttää julkisesti eli myytävissä kirjoissa (aikoo saada kirjan myytyä ainakin sukulaisille!), päätti toimelijas tyttö maalata kirjan kuvat itse. Tänään meillä on sitten maalattu vesiväreillä ja maalataan varmaan aikamonta päivää vielä eteenkin päin, sen verran monta sivua tytär tarinaansa näpytteli. Joten kenties tämän syksyn aikana kuulette tästä pikku kirjailijasta lisää. Tytär on aivan intona projekstistaan. Äitinsä tyttö, kun draivi tulee ei Flowta voi estää.


























Mukavaa viikonloppua kaikille! Käykää kirjastossa ja lukekaa kirjoja. Se kannattaa! Se avartaa näkemyksiä! Se rentouttaa! Seuraavassa postauksessa näette mihin muuhun olen kirjoja käyttänyt. Niitä ressukka-kirjoja, joita kukaan ei enää lue, joista haluataan vain eroon. Joilla ei ole muuta tulevaisuutta kuin energiajäteroskis tai Neulanhaltijan työhuone.

HUOM!

Lahdessa asuvat lukijat tiedoksenne Ristinkirkossa on tiistaina 13.10 avoin luento- ja keskustelutilaisuus ammattikasvattajille ja vanhemmille SATUJEN JA TARINOIDEN KAUTTA LUKEMISEN ILOON! - Lukutaito avaa kaikki ovet!  Myös minä olen siellä oman Neulanhaltijatyöhuoneen esittelypisteen kera. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan!

Lisätietoja TÄÄLTÄ.

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että tytär on innostunut kirjoittamisesta! Omani kirjoitti monta "kirjaa" ala-aseen aikana ja nykyään on ammatiltaan journalisti. lukeminen on itseensä sijoittamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsilla on yleensä taipumus kertoa mitä mainioimpia tarinoita. Hienoa, että sinun tyttäresi on löytänyt sanoista ja tarinankerronnasta ammatin!

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!