torstai 10. syyskuuta 2015

Barbieleikkejä ja taidekudontaa


Kun olin pieni tyttö äidilleni sanottiin neuvolassa, että tyttöjen ei ole hyvä leikkiä barbeilla, koska saavat siitä aivan väärän naiskehon ja naistyylin ihanteen. Niinpä minulla oli vain yksi Barbie (kuvassa alla), jolla satunnaisesti leikin kavereiden kanssa. Olin muutenkin aika poikamainen tyttö, joten asia ei minua juurikaan haitannut.


Kun sisareni syntyi 5 vuotta myöhemmin, oli neuvolan ohjeistukset muuttuneet (tai henkilökunta) ja barbieleikit olivat taas sallittuja. Minä  sitten ompelin pikkusiskon Barbeille röykkiöttäin vaatteita ja piirtelin kauniita barbien leninkejä kaverieni kanssa piirrustusvihkoihini. Leikin aika oli jo itsellä ohi, koska olin jo "isotyttö".


Nyt tyttäreni on yllättäen innostunut barbeista (ja Wili myös, joka lopulta piti kantaa sisälle sotkemasta leikkejä). Olen ostanut hänelle muutamia Barbie elokuvien klassikkoja (kuten Pähkinänsärkijä Barbiet, Pegasos -Barbien ja Lumikki-nuken kääpiöineen) kirpparilta. Joitain barbienukkeja hän on saanut myös lahjoiksi, joten niitä on nyt jo seitsemän kappaletta. Näistä saa jo aikaan kivat leikit, joista kuvia alla. (Ajatelkaa nuo valkoinen ruokailuryhmä on minun itsetekemäni ala-asteen 3-luokalla! Upeaa, että se on säilynyt näin hyvin yli 30 vuotta! Kyllä puu on puuta.)

Oletko sinä leikkinyt barbieilla?


Minulla on ollut tarkoitus ommella tässä syksyllä joku päivä tyttären kanssa hänen barbeille vahän tavallisempia vaatteita, ettei aina tarvitse olla juhlaleningeissä. Eilen kuitenkin kirppispiipahduksen aikana löysin euron yllätyspussin....

Pussi oli täynnä itseommeltuja barbien vaatteita kahden "tönkköjalkabarbin" kera. Eipä minun siis tarvitsekkaan alkaa pyörittelemään miniresoreja ompelukoneella, kun nämä kaikki tipahtivat meille kuin taivaan lahjana.


Kuin kohtalonani, löysin eilen myös neljännet Brion lasten kangaspuut kympillä Pelastusarmeijan kirpputorilta. Nyt näitä on  koko perhepäivähoitoryhmälle, jos jokus vielä innostun tuosta mukavasta ammatista, jota tein muutaman vuoden ajan omien lasten ollessa pieniä.









Otin nämä puut heti käyttöön, koska edellinen omistaja oli luonut niihin jo valmiiksi pitkän loimen. Tarkoitukseni on päästää taas taiteellinen minäni esiin ja kutoa loimi täyteen pieniä puhuttelevia minikokoisia taidetekstiilejä. Jos vaikka pitkästä aikaa järjestäsin taas taidetekstiilinäyttelyn. Nyt tuntuu, että aika on taas kypsä omalle luovuudelle. Tunnen itseni pitkästä aikaa vapaaksi ja oikealla tiellä olevaksi. Ja vain vapaana ja turvallisella mielellä voin luoda taidetta. Aikaisempia taidetekstiilejäni voit käydä katselemassa täältä.

Kangaspuiden loimituksesta löydät postaukseni täältä ja kudonnan perusteita täältä.


Kudonnan lomassa on mukava ajatella omia ajatuksia ja istahtaa välillä päiväteelle lukemisen kera terassimme mangoon.






Mangossa ja aurinkotuolilla lojuvat pellavatyynyt ovat myös omaa käsialaani. Kudoin ne kansalaisopiston kudontakurssilla muutama vuosi sitten nuorimmaisemme masussani.



Värikästä arkea ja juhlaa teille jokaiselle!

Tervetuloa seuraamaan Neulanhaltijaa myös instagramiin. #Neulanhaltija.


4 kommenttia:

  1. Minä kyllä leikin paljon barbeilla, tosin vielä enemmän ompelin niille vaatteita :). Omatkin tytöt leikkivät niillä paljon ja vanhoin suunnittelee jo hieman vaatteita myös. Upeat kalusteet olet jo nuorena neitosena tehnyt, sulta näköjään onnistuu käsityö kuin käsityö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, sinä olekin minua reilun vuosikymmenen nuorempi, joten olet saanut leikkiä barbeilla ilman vaurioita, Hih 😅.luulen, että neuvolatätini oli vain lukenut vähän yli-innokkaana artikkelin, jossa oltiin huolestuneita barbien herättämästä naiskuvasta.

      Olen itsekin ylpeä puukalustostani. Haaveilinkin pikkutyttönä puusepän ammatista. No, elämä kuljetti toisin, mutta olen ilokseni saanut toimia paljon myös teknisentyön opettajana peruskoulussa. Joten tpuutöitäkin olen saanut tehdä yhä ja opettaa.

      Poista
  2. Barbiet oli mun lempileluja lapsena. Onneksi ei ollut yli-innokkaita terkkoja antamassa suosituksia! Leikin barbeilla aika pitkään nuorempien siskojen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin taidat olla minua reippaasti nuorempaa vuosikertaa 😉. Mutta lieneekö barbiettoman lapsuuden syytä, en koska ole oikein oppinut itsekään laittautumaan, enkä ole koskaan omannut pitkiä hiuksia. Mutta nyt annan kyllä tyttären leikkiä niillä ihan vapaasti. Valitkoon sitten itse haluaako elämässään samaistua barbieen vai Peppi pitkätossuun.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!